Päiväkirja:
Hoitajana toimi ennen Mira, hän lopetti 25.11.04., uusi hoitaja Tiia kirjoittaa uuteen päivikseen!

11.8.04
Päivä oli taas kerran aurinkoinen ja helteinen,niinkuin jo melkein viikon ajan. Nautiskelin auringonpaisteesta kävellessäni Pilvilaakson pihapiiriin ja koiratalolle. Astuin ovesta sisään,ja siellä oli ihanan vilpoisaa. Äkkiä pienestä ovesta rymisteli joukku hauvoja,jotka tulivat iloisesti hännät vipattaen vastaani. Kumarruin rapsuttamaan niitä,ja huomasin myös Lisan joukon mukana. Kutsuin sen mukaani huoneeseen,josta löytyi hoitotarvikkeet,hihnat sun muut. Otin Lisan kopan hyllystä ja nostin harjan esiin. Lisa istahti automaattisesti jalkojeni juureen ja kyykistyin harjaamaan koiraa. Se istui kiltisti paikoillaan ja nautti käsittelystä. Harjasin oikein kunnolla,ja kyllä siitä jonkin verran karvaa irtosi ;) Sen jälkeen puhdistin harjan ja heitin sen takaisin koppaan. Otin tilalle talutushihnan ja taskuuni mukaan tennispallon. Vein vielä Lisan juomaan ennen kuin läksimme lenkille. Otin koiran aluksi narun päähän,ja lähdimme menemään pellolle päin. Kuljimme alkuun ajotien viertä,joten pidin Lisan hihnassa. Se haisteli tienvarren pusikkoja ja kävi silloin tällöin tarpeillaan. Kun lopulta käännyimme hiekkatielle ja pian myös pienemmille metsäpoluille,päästin Lisan irti. Koira jolkotteli aluksi hieman edelläni,mutta hetken kuluttua se alkoi juoksennella myös hieman kauempana metsikössä. Pidin kuitenkin huolen ettei koira hävinnyt näköpiiristäni,ja se tuli kyllä heti takaisinpäin kun kutsuin. Kun taas tulimme hiekkatielle,olikin pian jo edessä Helmijoki. Se virtasi rauhallisesti allamme,kun ylitimme sillan. Vastarannalla annoin Lisan juoda joesta,koska se näytti läähättävän jo melkoisesti ja uskoin veden olevan täysin puhdasta. Kävipä koira pulahtamassa pienen uintipätkänkin,vaikka paikka ei varsinaisesti ollut uimista varten. Kun se jälleen nousi rantaan,se ravisteli tietenkin turkkiaan niin että vesi vain lensi x) Jatkoimme eteenpäin,ja pian ylitimme taas ajotien,mutta heti sen jälkeen hiekkatie jatkui,ja aivan pian puiden takaa ilmestyikin jo pelto näkyviin. Suuntasimme sinne,ja jouduimme kumpikin loikkaamaan pienen ojan yli päästäksemme "areenalle" ;) Pellolla kaivoin taskustani tennispallon,jätin hihnan maahan ja rupesin heittelemään palloa. Lisa juoksi hetken aikaa melko innottomasti mutta tottelevaisesti perään,mutta lopetin leikin hetken kuluttua kun huomasin ettei Lisaa huvittanut. Noo,sitten kutsuin koiran luokseni ja istahdin pellolle. Lisa istui viereeni,ja hetken aikaa vain rapsuttelin ja silittelin koiraa. Sen jälkeen hyppäsin ylös,nappasin hihnan taas mukaani ja lähdin juoksemaan pellon halki. Tennispallo,jonka olin tunkenut takaisin taskuuni,hölskyi siellä jalkaani vasten. Lisa innostui tietenkin heti leikkiin mukaan,ja säntäsi perääni ja pian tietenkin edelleni. Juokseehan se toki kovempaa kuin minä :D Pellon puolessavälissä luovutin,olin aivan poikki ;) Lisa hölkytteli pian viereeni,ja kävelimme pellon päähän. Loikkasimme jälleen pienen ojan yli,ja lähdimme vastakkaiseen suuntaan kuin mistä olimme tulleet,kohti Pilvilaaksoa. Loppulenkki olikin pelkkää hiekka- ja metsätie taivalta,kuljimme sitä milloin kävellen,milloin hölkäten,välillä haukkuen tai nauraen,välillä ihan hiljaa. Tällä kertaa osuimme jopa Helmijoen "viralliselle" uimapaikalle,ja Lisa tietysti ryntäsi veteen kuin mikäkin vesieläin. ;) Ja joi ahnaasti joesta. Harmittelin itsekseni,että olin unohtanut ensinnäkin vesipullon,ja toisekseen uimapuvun vaatteiden alta. Olisi ollut aivan ihanaa pulahtaa viileään veteen.. Huh. Mutta minä kävelin siltaa pitkin vastarannalle,ja saman matkan Lisa ui vierellä. Rannassa taas vesi lensi Lisan turkista,ja sitten jatkoimme matkaa. Aivan pian olimme taas Pilvilaakson pihapiirissä,ja otin Lisan varmuudeksi kiinni jottei se vain pääse syöksymään isompien eläinten jalkoihin. Aluksi Lisa kiskoi hihnassa,mutta hieman ennen koirataloa se käveli jo kiltisti. Viimein koiratalolla päästin Lisan irti ja se meni heti juomaan. Vein hihnan paikoilleen ja kävin pyytämässä Katjalta päärakennuksesta itselleni vettä. Sitä sainkin,ja sen jälkeen palasin vielä koiratalolle,hain Lisan pedin ja ravistelin sen ulkona. Sen jälkeen vein sen paikoilleen,ja pian Lisa tulikin paikalle ja kävi maaten peitteelle. Kävin vielä lisäämässä vettä koirille,ja vein Lisalle luun jyrsittäväksi. Sen jälkeen lähdin kotiin.

Mira & Lisa

Ma 17.5.2004
Tulin Lisan luo joskus kolmen maissa iltapäivällä. Ilma oli mukava,aurinko paistoi vaikkei nyt ihan pilvetön taivas ollutkaan. Taapersin koiratalon pihaan ja menin sisään. Lisa tuli heti haistelemaan,ja rottweiler seurasi sitä. Rotikka haukahti hiukan ja murisi hiljaa,mutta haisteltuaan kättäni se lakkasi moisen mölinän ja lönkytteli toiseen huoneeseen. Minä menin heti ensimmäiseksi hakemaan Lisan hihnan,ja koira seurasi perässäni. Otin fleksin hyllyltä ja kiinnitin sen Lisan pantaan. Lähdimme ulos,ja suuntasimme ison piha-alueen poikki. Lisa haisteli pensaanjuuria ja jolkotteli välillä jopa fleksin pituuden yli,jolloin sain hieman kiskoa sitä takaisinpäin ja kehottaa hidastamaan vauhtia. Kun saavuimme eläinklinikalle,suuntasimme siitä viistoon taakse päästäksemme uimapaikalle. Juuri ennen kuin uimapaikka alkoi häämöttää,Lisa yhtäkkiä syöksähti eteenpäin. Yllätyin täysin,ja sain pidellä kovin kiinni,jotten kiskoutunut äkkilähdössä mukaan. Lisa haukkui raivoisasti kania,joka loikki nopeasti kauemmas. Vaikka näin pikku eläimen vain vilaukselta,tajusin sen olevan Harmo karkuteillä! "Raahasin" räksyttävän Lisan puun viereen ja sitaisin sen siihen kiinni,sekä komensin sitä olemaan hiljaa. Sitten kävelin varovasti,hiljaa jutellen lähemmäs Harmoa. Lisa katseli uteliaana korvat höröllään,mutta uskoi kiltisti olla hiljaa,mitä nyt vähän murisi. Lopulta pääsin aivan Harmon lähelle,ja kyykistyin kanin viereen. Se katsahti minua pienillä kaninsilmillään,ja nostin sen nopeasti mutta hellävaraisesti syliini. Se rupesi rimpuilemaan hädissään,mutta pidin tiukasti kiinni ja rauhoittelin Harmoa. Lopulta se lakkasi sätkimästä,ja kyyhötti vain hiljaa paikoillaan. Nappasin Lisan irti puusta ja otin mukaani,mutta pidin sen kaukana kanista. Vaikka se katsoi hyvin kiinnostuneena,totteli se silti edelleen eikä haukkunut. Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen pääsimme pieneläinten talolla,ja kannoin Harmon sisään. Katja oli kovin helpottunut,sillä Harmoa oli etsitty joka puolelta. Luovutin kanin Katjalle,ja se pääsi turvallisesti omaan häkkiinsä. Vihdoinkin pääsimme Lisan kanssa lenkille. Lähdimme takaisin uimapaikalle päin,ja kun pääsimme sinne annoin Lisan hieman juoda joesta viileää vettä. Sen jälkeen jatkoimme eteenpäin,ja kävelimme pitkän matkan hevoslaitumen ohi. Lopulta saavuimme maastoesteradalle. Tiesin sen olevan tarkoitettu hevosille,mutta päätin koettaa hyppäisikö Lisa matalan,40 cm:n esteen. Vein koiran ensin katselemaan ja haistelemaan estettä. Sen jälkeen tarkistin,ettei hevosta ollut tulossa mistään,ja lähdin juoksuttamaan Lisaa hihnassa kohti estettä. Lisa ravasi innoissaan vierelläni,ja hyppäsimme molemmat samaan aikaan esteen yli. Lisa selvitti sen helposti,ja tuntui olevan mielissään loikkimisesta. Hyppäsimme vielä kerran yhdessä,ja sen jälkeen päästin Lisan irti. Juoksin sen vierellä,mutta se lähti painaltamaan kauheaa vauhtia,enkä pysynyt perässä. Koira kuitenkin selvästi tiesi,mitä piti tehdä,ja loikkasi jälleen helpon näköisesti esteen ylitse :) Kutsuin Lisan luokseni,ja kaivoin taskustani kiitokseksi pari luun muotoista koirankeksiä. Lisa söi ne hyvillään,ja otin koiran takaisin hihnaan. Lähdimme kävelemään takaisin,menimme pellon kautta,Helmijoen yli ja sieltä koiratalolle. Päästin Lisan irti,ja se meni heti ruokailuhuoneeseen juomaan. Täytin ison yhteisen vesiastian täyteen,ja pistin myös punaiseen vesikuppiin vettä. Sen jälkeen otin Lisan sinisen harjan,ja kutsuin Lisan luokseni. Se istui eteeni kiltisti,ja aloin harjailla sen turkkia. Siellä täällä oli isompiakin roskia,mutta enimmäkseen turkki oli melko siisti. Sen jälkeen otin rähmää pois Lisan silmistä (ei mitään isompaa,mutta kertyyhän hauvoillekin rähmää simmuihin :)),ja vilkaisin koiran kynsiä. Huomasin,että niitä voisi vähän leikellä.. Etsin siis koirien kynsisakset,ja Lisa antoi kiltisti ottaa tassunsa käsittelyyn ja leikata kaikki kynnet sopiviksi. Lopuksi rapsuttelin Lisaa hetken,ennen kuin sen kiinnostus lakkasi ja se läksi etsimään muita koiria. Kello näytti jo melkein viittä. Tunnin päästä olisi koirien ruoka-aika. Etsin Lisan korin,ja kävin ravistelemassa ulkona sen pehmusteen. Sen jälkeen siivosin Lisan kopin,ja puuhailin jotain pientä,kunnes kello oli kuusi. Katja tuli ruokkimaan koiria,jotka innoissaan hyörivät jaloissa,ja sain auttaa. Annoimme lihaa ja raksuja,mitä kukakin nyt sai,ja jätimme koirat sitten syömään rauhassa. Kun ei oikein ollut enää mitään puuhailtavaa,lähdin kotia päin.
T. Mira & Lisa (+ Harmo :))

To 6.5.2004 Tulin ihka ensimmäistä kertaa Pilvilaakson Eläintalolle. Katselin ympärilleni,paljon oli rakennuksia ja vilskettä lämpimän kevätauringon paistaessa ja mittarin kivutessa sinne 27 asteen paikkeille. Koko suuren suuri piha oli valoisa ja lämmin. Astelin tien viertä ensin aasi- ja seepratallin ohi,ja huomasin Koiratalon ihan vieressä. Tassuttelin tien toiselle puolen ja menin sisään. Sisällä tuntui hämärältä kirkkaan auringonpaisteen jälkeen,ja siellä oli ihanan viileää. Koirien haukku alkoi kuulua pian,kun joku huomasi että olin tullut ja olin tietysti tuntematon. Samassa pienestä sivuovesta rymisteli kolme koiraa,kaksi pienempää ja yksi,jonka tunnistin heti rottweileriksi. Koirat tulivat hännät heiluen haistelemaan,ja yksi jopa nuolaisi kättäni. Samassa huomasin saksanpaimenkoiran lekottelemassa peiton päällä hieman sivummalla. Sen täytyi olla Lisa. Muiden koirien väistyessä kävelin lähemmäs ja kutsuin Lisaa. Se tuli heti lähemmäs ja annoin sen haistella kättäni. Sitten rapsutin tyttöä korvan takaa ja se tykkäsikin siitä selvästi. Lopulta kyykistyin vilpoisalle lattialle ja rapsuttelin Lisaa siinä hetken ajan. Sen jälkeen menin etsiskelemään ruoka- ja juomakuppeja. Muut koirat olivat häipyneet johonkin,ja kutsuin Lisan mukaani ruokailuhuonetta etsimään. Kurkkailin ovista sisään,mutta aika pian Lisa hölkkäsi suuren,vaaleaan huoneeseen,ja arvasin että ruoat olisivat siellä. Niinpä menin perässä. Astuessani sisään Lisa joikin jo kupista,joka oli kirkkaanpunainen,ja jonka kylkeen oli joku kirjoittanut paksulla mustalla tussilla "VESI" . Kun kuppi alkoi käydä vajaaksi,ja Lisa lakkasi juomasta,täytin kupin uudestaan. Vilkaisin kelloa ja sitten seinällä olevaa ruokintalistaa,johon oli merkitty mm. mihin aikaan sapuskat tulee antaa. Huomasin,että ruokailuun olisi vielä aikaa,joten etsin Lisan hihnan,ja kutsuin koiran luokseni. Se tuli heti kiltisti,ja napsautin hihnan tytön pantaan kiinni. Talutin koiran ulos keväiseen lämpöön,ja läksimme menemään metsikköön päin,eläinten ruokavaraston ohi ja siitä sitten pidemmälle. Lisa käveli kiltisti hihnassa,ja ihailin kauniita kevätmaisemia,kun koivuissa oli suloiset pienet silmut,ja joissain jopa jo hieman isommat lehdet,ja ruoho vihersi maassa pitkän talven jälkeen. Yllätyin kun tajusin,että Lisa oli todella kiltisti,eikä vetänyt lainkaan. Hihna kyllä antoikin paljon myöden,fleksi (vai mikä se nyt on ;)) kun oli. Kävelimme tienviertä pitkin,kunnes saavuimme Helmijoelle. Siinä oli vieressä vähän metsikköä,ja olisi mieli tehnyt päästää kuumana päivänä Lisa irti juoksemaan ja uimaan,mutta kun on niin pienen pieni tuttavuus takana,niin en viitsinyt. Niinpä siis kävelimme hihnan kanssa metsikön viileässä varjossa ja Lisa haisteli pusikoita ja teki tarpeitaan tarpeen mukaan ;) Kävimmepä hiukan kokeilemassa vettä minä kädellä ja Lisa kuononpäällä ja tassulla loiskuttaen. Aika kylmältähän se vielä tuntui,mutta olisin kyllä itse mielelläni sinne pulahtanut x) Sen jälkeen läksimme takaisin tallille päin,menimme pellon kautta ja lopulta maneesin viertä kävelimme takaisin sisälle koiratalon viileyteen. Päästin Lisan irti ja se hölkötteli heti juomakupille ja joi pitkään. Täytin kupin vielä uudelleen,sekä lisäsin isoon yhteiseen kuppiin myös vähän viileää vettä. Join itsekin vähän,sillä ulkoilman lämpö kyllä teki janoiseksi. Sen jälkeen etsin Lisan harjan,ja löysin keskikokoisen,sinisen muoviharjan,jossa luki "LISA". Kutsuin Lisaa,ja se lösähti eteeni makaamaan tyytyväisenä siitä,että harjailin ylimääräistä irtokarvaa pois. Sen jälkeen turkki näytti paremmalta ja kiilsi auringossa,joka tulvi sisään pienistä ikkunoista. Pian Lisa siirtyi varjoon lepäämään,ja koska se halusi lepäillä siellä kuuman ilman vuoksi,en viitsinyt mennä sitä enää rapsuttelemaankaan. Niinpä sitten lähdin pikkuhiljaa kotia päin,kun koirien ruoka-aikaankin oli vielä pari tuntia.
T. Mira & Lisa