Minun lempinimeni on Runo, ja kerron tässä hieman itsestäni. Omistajan puheenvuoroa en antanut laittaa koska kuitenkin hän vähättelisi minun osaani. Yleisesti olen omanperäinen, ja erittäin omalla tavalla huumoritajuinen, tosin höystettynä.

Tallissa olen omistajan vaikutusalaisena, teen mitä hän pyytää. Ja sen teen siksi että muut hevoset näkisi kuinka ystävällinen olen. Yleensä tälle kiltillä roolilla olemiselle on joskus hyviä puoliakin, kuten sen että makupaloja saa vähä enemmän kuin yleensä. Karsinassa koittaa taas oma persoonani, sillä koitan saada selville mitä orien mielessä oikeen käy.

Harjaamisessa olen yleensä kiinni, omistajani kun ei anna olla karsinassa ihan noin vain. Onhan siinä omat syytkin, kuten se että en pidä mahan alta harjauksesta, sillä se kutittaa inhottavasti. Silloin voi tulla muutama näykkääminen ja potku. Erityisesti pidän kun harjattaan/rapsutetaan harjauksen merkeissä kaulalta. Kun joku sattuu minulta putsaamaan kaviot saa hän yleensä tyytyä siihen että nojaan häneen kokopainolla, ei voisi olla mitään inhottavaa kuin seistä n. 1min kolmella jalalla.
Joskus nuorempana osasin olla niin ilkeä että aukaisin naruja jolla olin kiinni, mutta näin iän myötä sitä alkaa oppimaan että joskus sitä vaan pitää olla se vajaa puolituntia kiinni.

Sitten tämä varusteiden laitto, se on joskus jopa kummallista. En sitten millään pidä kuolaimista, niistä jotka laitettaan kylminä suuhun. Pitäisi ihmisten nyt ajatella että kylmät, rautaiset palat eivät ole mikään unelma. Suojien laitto on kummalista touhua, ja yleensä tosin ne on suojannut jalkojani, kun pari kertaa on pahasti käynyt. Tosin kumibootsit, niiden väri joskus saa minut hermostumaan, ja varsinkin kun joku ei-osaaja laittaa ne jalkaan. Mielelläni vedän kärryä perässäni, sillä ketään ei ole silloin selässäni.

Tarhassa olen sitä leppoisampaa väkeä, en juuri välitä siitä mitä kaverit tekevät. Joskus on kumminkin kiva ruveta juoksujalkaan ja härnäillä muita. Tarhassa parasta on piehtarointi, sillä yleensä omistaja saa hieman kärventää hermojaan.

Ajossa olen erittäin kuuliainen, teen käskyt käskystä. Miellään ravaillen rauhassa. Laukkaan en juuri lähde, ellei yllätäviä käänteitä tulisi. Mikä on ihaninta, kuin ravata turpa kohti taivasta . Taluttaessa olen rauhallinen tamma, mutta jos taluttaja vähänkään epäröi voin alkaa tansittelemaan kesken kaiken.

Kisatessa, raveissa saatan olla hieman hermostunut vaikka en välitä kilpakumpaneista. Tapahtumat saa hermot vain kireelle. Kun pääsen ravamaan, se helpottaa itseäni ja varmasti myös ajajaa / omistajaa. Näyttelyissä koitan saada tuomarit minuun päin, minä olen se kaunein ja hienoin.

Kun ruokinnan aika tulee, alan olemaan hermostunut. En kestä sitä että saan viimeisenä ruuan. Silloin alan kolustumaan seiniä ja purra juoma-automaattia. Makupalat ovat minun mieleeni, erityisesti kaikki "kieletty".

Vaikka olekin tälläinen viksu, hyvin käyttäyvä löytyy minusta myös huonoja puolia. Kaikenpuolin kiltti olen, pidän lapsista ja muista ihmisitä, karvaisia kavereita lukuuottamatta.

© Durre.